Iloa ja mahtavaa perjantaina!

Ja niin roppakaupalla sitä taas päivän aikana kertyi! Iltapäivästä tulikin sellainen mahtavuus ettei paremmasta väliä! Ensin en edes ajatellut, että näkisin Anttia tän päivän aikana, mutta niin se vaan meni, että me nähtiin! Näpräsin puhelintani, en ihan heti en huomannut. Kyllä huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kaappaa minut halaukseen, tuntui tosi mahtavalta ja uskomattomalta, että näin pian näkisimme. Paikkurissakaan en ihan heti tajunnut, mitä oli tapahtunut, näin se meni! Kyyneleet meinasivat väkisin pyrkiä silmään, oli se sen verran hieno juttu, kun vasta runsas viikko oli mennyt poisjäännistä!